Suhteeni musiikkiin on kai koko ajan ollut vääristynyt. Nyt sen vasta ymmärsin. Olen koko ajan kuvitellut, että musiikki olisi keinoni kuvata päässäni olevat mielikuvat muulle maailmalle, kertoa mitä tunnen ja millainen maailma mielestäni löytyy. Aivoissani taisi napsahtaa jotakin, kun ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin, että musiikki voi sittenkin olla minulle "vain" inspiraation lähde, suuri innoittaja ja muusa, joka synnyttää tämän monimuotoisen sisäisen maailmani, joka haluaa tulla ulos. Mutta ei musiikin keinoin!

Mielestäni tuo oli loistava oivallus. Mikäli näin on, voin vapain mielin rakastaa musiikkia täydestä sydämestäni ja ottaa siltä kaiken sen mitä se luonnostaan minulle antaa. Ja unohtaa sen, miten itse _pitäisi_ musisoida. Olen kuitenkin aina rakastanut musiikkia ja tuntenut ymmärtäväni sitä niin paljon paremmin kuin mitä olen osannut soittaa. Välillä olen tuntenut olevani kuin Salieri elokuvassa Amadeus; miksi minulle on suotu niin suuri palo musiikkiin ja niin suuri kyky ymmärtää sitä, jos ei kuitenkaan taitoa tuoda sitä kaikkea ymmärrystä muillekin. Miksi ne, jotka eivät edes ymmärrä musiikkia saavat sormensa liikkumaan viulun kaululla ketterästi ja jousen soutamaan kieliä tasaisesti?

Musiikkiopisto on eräs laitos, jossa tämä epäsuhta korostuu. Koko musiikkiopisto on täysin väärä nimitys. Oikeampi olisi soitto-opisto tai musiikin teorian ja tekniikan laitos. On loukkaus musiikkia kohtaan, miten jokin niin piintynyt, kylmä ja tekninen instituutio kehtaa kutsua itseään MUSIIKKIopistoksi. Musiikki on tunteita, värejä, hekumaa, valoa. Musiikki on kokonaisvaltainen elämys ja silti laitoksessa, joka itseään musiikkioppilaitokseksi nimittää opetetaan vain sitä, kuinka sormia tulee liikuttaa tietyn äänen aikaan saamiseksi. Sitä, kuinka jokin kappale kuuluu SOITTAA. Ei sitä, kuinka ymmärtää musiikkia, löytää sitä kaikkialta ja rakastaa sitä.

Joku voisi ehkä sanoa, että olen katkeroitunut. Tiedä häntä. On vain surullista, miten koko sinä aikana kun käytin vapaa-ajastani yli puolet musiikkin, kukaan ei koskaan puhunut niistä asioista mitä olisin halunnut kuulla musiikista. Kukaan ei koskaan arvostanut sitä, että ymmärsi musiikkia. Se olisi pitänyt myös osata soittaa. Eräs unelmani on jo useamman vuoden ajan ollut oma musiikkikeskus, missä musiikkia tarkastellaan ja opetetaan hyvin eri tavoin kuin perinteisessä musiikinopetuksessa. Ehkäpä jonain päivänä....